Musiikkia vatsalle

IMG_4667
Kahta lajia chutneytä, avialia, sambaaria ja nuudeleita.

 

Väsyttää ja on nälkä. Sitä paitsi kunnianarvoisan veteraanimuusikon ääni on jäänyt johonkin viime vuosituhannelle, eikä aina ole helppoa tietää, mitä säveltä hän yrittää laulaa. Kappale loppuu, ja ryntään konserttisalin ovelle minkä jaloista pääsen.

Monet intialaiset poistuvat kylmästi kesken kappaleen, mutta sen verran minussa on länsimaisen konserttietiketin hapatusta, että yritän häipyä mahdollisimman vähin äänin ja kappaleitten välissä.

Kanttiinissa tulinen sambaar höyryää sinkkiämpäreissä. Omantunnon soimausta rauhoittelen sillä, että voin syödessäni myös hiukan kuunnella seinävaatteen läpi kantautuvaa musiikkia.

Kun astun kadulle konsertti on vasta puolivälissä. Rikshakuski ihmettelee ääneen: ”Säär! Joko katcheri loppui?” Tunnustan häipyneeni kesken kaiken, ja kuski jatkaa kuin toruen: ”Kai sentään huomenna tulette koko illaksi. Yesudas laulaa!” Mutisen jotain epämääräistä. Ajatus toisenkin menneitten vuosien suosikin taiteen raunioilla seisomisesta ei innosta. Tien oheen on kyhätty matalia hökkeleitä. Kuski osoittaa pimeälle kujalle: ”Minä asun tuon kadun varressa. Olen Mylaporen mies. Tiedän kaikki konsertit!”

Etelä-Intiassa suurin osa konserteista järjestetään konserttiyhdistyksissä.
Musiikkia ei siis ensisijaisesti esitetä kaupallisissa tilaisuuksissa, eikä konsertin yleisö koostu satunnaisista asiakkaista, vaan tiiviin yhteisön jäsenistä. Toki ulkopuolisetkin saavat ostaa konsertteihin lippuja, mutta suurin osa paikoista on varattu konserttiyhdistyksen jäsenille ja kausikorttien haltijoille. Tämän vuoksi konsertti jossakin Chennain vakiintuneessa sabhaassa on, paitsi musiikkitilaisuus, myös sosiaalinen tapahtuma, jossa ystävät kohtaavat, ja jossa seurustelu muiden kuulijoiden kanssa on lähes yhtä tärkeätä kuin esityksen seuraaminen.

Perinteiset sabhaat palvelevat usein jonkin tietyn kaupunginosan asukkaita, ja niistä on muodostunut alueen henkisiä keskuksia. Tavallisten konserttien liput ovat liian kalliita rikshakuskin kollegoille, mutta joka päivä sabhaa järjestää myös kolme ilmaiskonserttia. Niihin kuka vain on tervetullut.

IMG_4625
Päivän ruokalista. Tänään tarjolla mm. erilaisia vadaita, kasvis-bondaa, erilaisia dosaita ja tärkein: Kumbakonam degree coffee.

Intiassa hyvä ruoka kuuluu kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siksi on kunnia-asia, että jokaisella sabhaalla on hyvä kanttiini. Chennaissa sanotaankin, että konserttikauden aikaan kaupungin parasta ruokaa saa konserttisalien kanttiineissa. Koska klassinen musiikki on yläkastisten harrastus, tarjoillaan sabhaa-ravintoloissa pelkästään hyvin perinteistä etelä-intialaista kasvisruokaa. Täydellinen ateria koostuu keosta höyryävää riisiä ja sen lisäkkeistä. Niistä tärkeimpiä ovat tamarindilla maustettu vihanneskastike, sambaar, tulinen rasam-liemi, kookosmaidossa keitetty avial sekä erilaiset chutneyt.

Kaikki eivät syö täydellistä illallista sabhaassa, ja intialainen keittiö tarjoaakin loistavan valikoiman välipaloja pienempään nälkään. Vadai on munkkirinkilän näköinen pieni uppopaistettu leivonnainen, mutta se on paljon munkkia terveellisempi, koska se on valmistettu riisijauhosta ja linsseistä. Bonda on uppopaistettu taikinapallero, mutta välipaloista suosituin on dosai. Resepti on aika yksinkertainen: Jauhetaan riisiä ja laitetaan veteen likoamaan. Toiseen astiaan laitetaan jauhettua, valkoista urad-linssiä (daal). Muutaman tunnin jälkeen molemmat taikinat alkavat hieman kuplia (siis Etelä-Intian ilmastossa). Silloin taikinat sekoitetaan, ja annetaan seoksen seistä yön yli. Aamulla taikina on aivan täynnä pieniä kuplia. Se paistetaan räiskäleitten tapaan. Dosait ja muutkin välipalaruoat tarjoillaan sambaarin ja chutneyn kanssa.

Rakastan hyvää kahvia, ja viihdyn paikoissa, joissa sitä on aina saatavilla.
Siksi viihdyn Italiassa, mutta myös eteläinen Intia on kahvinystävän paratiisi. Kun vieras astuu etelä-intialaiseen taloon hänelle annetaan ensin lasi vettä, ja kun hän on päässyt istumaan, hänen eteensä tuodaan tumbler höyryävää kahvia. Joissakin taloissa kahvi paahdetaan ja jauhetaan itse, ja siihen sekoitetaan mausteita. Kahvihetki saattaa lähestyä uskonnollista kokemusta.

Kaupallisten kahvilaatujen kuningas on Kumbakonam degree coffee, ja sitä Mylaporen sabhaankin kantiinissa tarjotaan. Tumblerillinen maksaa
20 rupiaa, eli noin 25 eurosenttiä. Siinä on hinta/laatu-suhde kohdallaan.

IMG_4619
Kanttiini.

*

Tässä blogisarjassa kerrotaan intialaisesta The Mylapore Fine Arts Club -konserttiyhdistyksestä (MFAC). 

Kirjoita kommentti!