Yohon kansallispuiston suojeltu helmi: Lake O’Hara

Kuten aiemmin tulikin jo ilmi, kesäkuun alku ja puoliväli ei vielä Kalliovuorilla ole varsinainen sesonkiaika. Vaellusreittien osalta tämä tarkoittaa sitä, että osa niistä on suljettuna. Matkaa suunnitellessa ja reittejä googlaillessa ihastuimme Lake O’Haraan: järveä ja sitä ympäröivää aluetta pidetään koko Kalliovuorten kauneimpana. Sinnehän oli päästävä! Tämä olisi myös ensivisiittini British Columbian puolelle, Yohon kansallispuistoon.

Mutta sitten iski vastaan karu totuus: järven ympäristön herkkää luontoa varjellakseen Kanadan kansallispuistovirasto (Parks Canada) rajoittaa matkailijoiden määrää alueella. Järvelle johtaa isommalta kulkuväylältä 11 km mittainen soratie, mutta siinä saavat liikennöidä ainoastaan sesonkiaikana kulkeva pikkubussi ja järven rannalla sijaitsevan tyyriin mökkikylän huoltoautot. Pyöräily ja ratsastus tiellä on kielletty.

Meidän vierailumme osui aikaan, jolloin bussi ei ollut vielä aloittanut liikennöimistä, ja vaikka olisi aloittanutkin, emme olisi saaneet varattua bussiin paikkoja: koko kahden kesäkuukauden ajan neljä kertaa päivässä liikennöivän bussin kaikki paikat varattiin täyteen parissa tunnissa, kun bussin uusi nettivaraussysteemi avattiin tasan 3 kk ennen ensimmäistä liikennöintipäivää!

hara_1
Reippaana matkaan! Tällaista soratietä tallustimme 11km suuntaansa.

Vaihtoehdoksi järvelle pääsemiseen jäi kävely. Useista foorumeista luimme, kuinka 11 km mittainen metsäautotie olisi maailman tylsimpiä: ei yhtään näkymiä, ainoastaan pimeää kuusimetsää ympärillä. Mutta kun olimme päättäneet sen järven nähdä, kävelemäänhän lähdettiin! Hiljakseen nousevaa soratietä olisi kuitenkin nopeampi kävellä kuin vaelluspolkuja vuoristossa. Arvelimme, että matkaan menisi pari tuntia suuntaansa.

hara_2
Cataract-puro virtasi tien varrella koko matkan.

Kun olimme asennoituneet suomalaistyyppiseen metsätiehen, saimmekin mukavan yllätyksen: vuoria siinsi tuon tuostakin puiden takana. Vieressä virtasi soliseva puro ja hämmästyneet murmelit tuijottelivat meitä keskellä tietä. Aurinko paistoi ja pidimme evästaukoja muutaman kilometrin välein. Tien reunaan oli ystävällisesti merkitty tasakilometrin välein etappikylttejä – muutoin olisi saattanut tulla muutama epätoivon hetki (me toki seurasimme kävelyn etenemistä myös SportsTrackerista).

hara_5
Ei nämä maisemat nyt niin huonoja ole tylsäksi metsätieksi!

hara_3 hara_4

Odotukset tämän ihmeellisen järven ja sitä ympäröivien vuorimaisemien suhteen olivat korkealla. Olin nähnyt lukuisia upeita videopätkiä alueen vaelluksista, ja järvi todellakin vaikutti unelmalta. Reilun parin tunnin kävelyn jälkeen saavuimme vihdoin ja viimein leirintäalueen ja metsänvartijan mökin jälkeen tämän upean järven rantaan – mutta siellä odottikin uusi yllätys: miljardien hyttysten parvi inisi järven rantakosteikossa sumentaen näkymän! Hyttysiä meni nenään ja suuhun, ja aloin paniikinomaisesti juosta polkua eteenpäin samalla huitoen niin paljon kuin käsistä lähti (tämä kaikki tuli vieläpä tallentuneeksi action-kameralle, jonka luulin sammuttaneeni…).

Polkua eteenpäin juostessa tulimme kivilouhikolle, jossa vaikutti olevan vähemmän hyttysiä. Voisiko tässä nyt sitten syödä eväät ja nauttia upeasta maisemasta? Ei! Myös kivien alta puski itikoita. Ravasimme takaisinpäin ja löysimme mökkikylän ääreltä laiturin, jossa inisijöiden lukumäärä oli jotenkuten siedettävä. Huitaisimme eväät naamaan ja katsahdimme toisiimme: eiköhän tämä järvi ole nähty, lähdetään takaisinpäin!

hara_6
Metsänvartijan mökki.
hara_7
Siinä se on: Lake O’Hara! Harmi, etteivät itikkaparvet näy kuvassa.

hara_8

Tuli pieni epäusko, että tämäkö odotuksia pienempi lätäkkö nyt sitten oli se Kalliovuorten upein kohde… Olin ajatellut, että voisimme ehkä kävellä parin kilometrin lenkin järven ympäri, mutta kun katsoi kuusipöheikössä kulkevaa polkua, saattoi vain arvailla itikkamäärää reitillä!

Jos olisi lähtenyt kipuamaan vuorenseinämille nousevia polkuja, olisivat maisemat varmaankin avautuneet aivan toisella tavalla. Lähistöllä on Lake O’Haran lisäksi useita muita upeita vuoristojärviä, mutta vaellukset niille kestävät useita tunteja. Reittitarjonta alueella on runsas, ja niitä kolutakseen kannattaa paikalle tosiaankin tulla bussilla tai sitten viettää useampi yö leirintäalueella teltassa.

Päätimme, että paluumatka on jo tarpeeksi rankka suoritus loppupäivälle, joten hyvästelimme järven (ja ranskalaisseurueen, joka ei voinut uskoa, että kävelimme sinne asti vain piipahtaaksemme – he päättelivät reppujemme koosta, että tulimme vähintäänkin pariksi yöksi! Kevyt varustautuminen ei tosiaankaan ole vahvuuksiamme…).Kuvamateriaali järveltä vaikuttaa harmillisen hutaistulta – kirjaimellisesti, koska en voinut olla hätistelemättä hyttysiä koko ajan!

hara_10
Mökkimajoitus oli tyyriimmän puoleista: 300 dollaria yö.

hara_9

hara_14
Jossakin näiden vuorten takana olisi lisää hienoja vuoristojärviä!

 hara_11 hara_12 hara_13 hara_15

Paluumatka 11 km alamäkeä oli vähintäänkin puuduttava, mutta sää sentään helli auringonpaisteella. Yllättäen jalat olivat monin verroin väsyneemmät helposta tiellä kävelystä kuin normaalien vaelluspolkujen vaihtelevammasta maastosta! Illalla hostellissa vaihdoimme kuulumisia huonetovereidemme kanssa, ja kuten kaikkina muinakin iltoina Lake Louisessa, saunoimme hostellin sähkösaunassa.

hara_16
Kanadalainen sauna. On sitä huonompiakin saunoja nähty ulkomailla!
hara_17
Mistähän moinen löylyveden säännöstely oli keksitty…? Ensi kerralla vien hostelliin lahjaksi ihan oikean löylykauhan!

Samana iltana hostellin oli kansoittanut parinkymmenen lapsen koululuokka, ja meteli oli sen mukaista. Kun menin laittamaan saunaa päälle, löysin lauteilta kyhjöttämästä tusinan verran esiteinejä kaikki vaatteet päällä laskemassa minuutteja! ”Onko jo mennyt 10 minuuttia? Kestääkö kukaan niin kauaa?” he intoilivat, vaikka sauna ei edes ollut päällä ja siellä oli korkeintaan +30 astetta… Ohjelapussa kerrottiin, kuinka 10 minuuttia saunassa olisi maksimiaika terveelliselle kylpemiselle (tirsk…).

Komensin lapset pois kansoittamasta pyhää paikkaamme. Muutama tyttönen jäi pyörimään pukuhuoneeseen ihmettelemään riisuutumistamme, mutta lievästi ärtyneenä ilmoitin heillekin tylysti, että pukuhuoneessa saa hengailla vain, jos aikoo mennä saunaan. Saunan pukuhuonetta ja wc- sekä suihkufasiliteetteja näköjään käytettiin surutta ilman saunomisaikeita, vaikka vessoja ja suihkukoppeja oli riittämiin ympäri hostellia!

Lopulta saimme kuitenkin saunoa rauhassa muutamaa ovesta kurkkivaa lasta lukuunottamatta. Epäilen, että hostellin sähkönkulutuksessa on näkynyt melkoinen piikki niinä kuutena päivänä, kun suomalaisvieraat viettivät kaikki iltansa saunoen…

Kirjoita kommentti!