Matkasto

Tokion riehakkaassa shintolaisjuhlassa kamit saavat pomppuisen kyydin. Tiivistunnelmainen  tapahtuma imaisee katsojatkin kirjaimellisesti mukaansa.

Joka vuosi toukokuun kolmantena viikonloppuna Tokion Asakusan kaupunginosa muuttuu vellovaksi ihmismereksi. Senso-ji -temppelin ympäristöön pakkautuu valtavat määrät juhlijoita, kun Sanja matsuri valtaa alueen. Tämä riehakas tapahtuma on yksi Tokion suurimmista shintolaisfestivaaleista. Kolmen päivän aikana siihen ottaa osaa jopa kaksi miljoonaa ihmistä – ja sen huomaa!

Matsureita järjestetään eri puolilla Japania ympäri vuoden, erityisesti kesällä. Useimmat ovat pieniä paikallisia tapahtumia, mutta toisista, kuten Sanja matsurista, on kasvanut valtavia joukkotilaisuuksia.

Matsurissa tärkeässä roolissa on mikoshi eli kannettava pyhäkkö, jota vapaaehtoiset kuljettavat yhteisvoimin harteillaan. Siinä uskotaan matkustavan kameja, shintolaisjumalia. Monta sataa kiloa painavien rakennelmien koristeina on usein runsaasti kultaa ja jopa jalokiviä, ja ne matkaavat hurraavien väkijoukkojen läpi rytmikkäiden huutojen ja hypnoottisen rummutuksen säestyksellä.

Jumalia hauskuutetaan ravistelemalla ja kääntelemällä mikoshia, sillä rajun menon ajatellaan lisäävän niiden iloa. Sen uskotaan myös puhdistavan ja pyhittävän niin kantajat kuin koko lähiseudun.

Omasta Sanja matsuri -kokemuksestani on jo vuosia, mutta se palautuu edelleen elävästi mieleen. Väkeä lainehti kaduilla valtavasti. Suhteellisen pienelle alueelle temppelirakennusten puristukseen ahtautui ihmismassa, joka edestakaisin aaltoillessaan alkoi vaikuttaa suorastaan vaaralliselta.

Suurten ja painavien mikoshien kantajat olivat mitä ilmeisimmin nauttineet ennen suoritustaan hieman sakea. He alkoivat huutojen säestyksellä kiertää mikosheja akselinsa ympäri, mikä sai aikaan hallitsemattoman, pyörivän aaltoliikkeen. Kova puristus työnsi väkisin milloin mihinkin suuntaan, ja tuntui kuin vaatteet olisivat repeytyneet päältä. Tunnelma oli sanalla sanoen kaoottinen.

Japanilaiset ovat tottuneet puristumaan toisiaan vasten täpötäysissä junavaunuissa, joten heille matsurin aikana väistämättä tapahtuva lähikontakti kanssajuhlijoihin on tuttua. Suomalaiselle se voi olla uuvuttavakin kokemus. Joka tapauksessa tuntui hienolta olla mukana, kun ihmiset päästivät riehakkuutensa toden teolla irti. Erityisen mielenkiintoista oli havainnoida heidän hulvatonta matsuripukeutumistaan.

Kun olin muutaman tunnin pyörinyt ja puristunut aivan tapahtumien ytimessä, siirryin jo mielelläni seuraamaan juhlintaa vähän sivummalta. Seuraava haaste oli päästä pois alueelta, tai niin ainakin ajattelin. Asemalla oli väkeä paljon enemmän kuin Tokion kuuluisien aamuruuhkien aikaan, mutta ihmisten pakkaaminen juniin sujuikin lähes epätodellisen sutjakkaasti.

Sanja matsuria vietetään joka kevät. Kun maanantai-aamu sen jälkeen koittaa, menevät tokiolaiset taas toimistoihinsa täsmällisinä, hillittyinä ja asiallisesti pukeutuneina. Kaupunki palaa nopeasti normaaliin arkeen – mutta vain siihen saakka, kunnes on uuden juhlan aika!

Pääset Sanja matsurin tunnelmaan tämän videon avulla!