Matkasto

Miljoonien ihmisten pakkosiirrolla Afrikasta Amerikkoihin oli kauaskantoisia vaikutuksia. Se piirsi jälkensä monen maan yhteiskuntaan. 

Curaçaon orjamuseo Eteläisellä Karibianmerellä, Curaçaon saarella, sijaitseva Kurá Hulanda -museo esittelee orjakaupan historiaa kaunistelematta. Ajatuksia herättävä museo on perustettu hienosti entisöityihin orjakortteleihin. Hollantilaiset siirtomaaisännät toivat 1600-luvulla orjia Länsi-Afrikasta Curaçaolle. Orjakauppa muokkasi vahvasti saaren identiteettiä. Vaikka orjuus lakkautettiin Curaçaolla virallisesti vuonna 1863, joutuivat vapautetut orjat tämän jälkeenkin taistelemaan selvytymisestään. Monet päätyivät uudestaan työskentelemään orjuutta vastaavissa olosuhteissa. Kurá Hulandan kaltaiset museot ovat tärkeitä, sillä ne muistuttavat häpeällisestä historiasta ja toivottavasti osaltaan vaikuttavat siihen, etteivät massiiviset ihmisoikeusloukkaukset enää toistu.

Nykyään on mahdotonta ajatella Yhdysvaltoja, Karibian aluetta tai Etelä-Amerikkaa ilman Afrikasta tuotua tummaihoista väestöä. 1500-luvulta 1800-luvulle jatkuneella orjakaupalla on ollut valtava vaikutus sekä Pohjois- että latinalaisen Amerikan kulttuuriin.

Atlantin yli käyty orjakauppa on kauhistuttava luku ihmiskunnan historiassa. Jos siitä on sallittua sanoa jotakin positiivista, niin ehkä tämä: orjat ja heidän jälkeläisensä toivat Amerikkoihin maustetta ja väriä. Syntyi hienoja musiikkityylejä, sellaisia kuin blues, jazz ja gospel. Syntyi monenlaisia kiehtovia uskontoja, esimerkiksi karibialainen vodou (jolla juuret Afrikassa) ja rastafariliike. Syntyi kokonaan uusia kulttuureja.

Eurooppalaisia alkoi saapua Amerikkaan sen jälkeen, kun Kolumbus oli ”löytänyt” sen vuonna 1492. Heidän alkutaipaleensa uudella mantereella ei ole kovin mairittelevaa luettavaa. He yrittivät ensin alistaa orjuuteen alueen alkuperäisasukkaita, intiaaneja, joita kuitenkin kuoli runsain joukoin kulkutauteihin ja kovaan työntekoon. Orjia alettiinkin sen sijaan tuoda Afrikasta.

Maantieteellisesti Afrikka on hyvin kaukana Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, ja ennen moderneja kulkumahdollisuuksia se oli vielä huomattavasti kauempana. Purjelaivojen aikaan suurten ihmisjoukkojen pakkosiirto mantereelta toiselle ei ollut mikään pikkujuttu.

Portugalilaiset, britit, ranskalaiset, espanjalaiset ja hollantilaiset rakensivat 1600-luvulta alkaen Afrikan rannikolle kauppalinnoituksia, joissa he ostivat orjia paikallisilta päälliköiltä. Linnoituksista orjat lastattiin laivoihin ja vietiin meren yli siirtokuntiin, joissa he joutuivat pakkotyöhön plantaaseille, kaivoksiin, rakennusteollisuuteen tai palvelijoiksi.

Me emme onneksi tiedä, miltä tuntuu virua useita kuukausia laivan pimeässä ruumassa istuma-asentoon kahlittuna, puristuksissa satojen kohtalotovereiden kanssa. Tällä tavalla Amerikkoihin kuljetettiin arviolta 12 miljoonaa orjaa. Yhdysvaltoihin heitä tuotiin noin 400 000–600 000, pääasiassa työvoimaksi puuvillan viljelyyn. Länsi-Intian saariston sokeriruokoplantaaseille tuotiin noin 4–5 miljoonaa ja nykyisen Brasilian alueellekin yli 3,5 miljoonaa orjaa.

Tämä oli tietenkin vasta alku. Orjien syntyvyys oli korkea ja heidän lukumääränsä kasvoi voimakkaasti senkin jälkeen, kun uusia ei enää tuotu. Kun orjuus useimmissa maissa kiellettiin 1800-luvun alkupuolella, jäivät vapautetut orjat ja heidän jälkeläisensä suurelta osin uusiin kotimaihinsa.

Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa orjuus jatkui aina vuoden 1865 sisällissotaan saakka. Tuolloin orjia oli Yhdysvalloissa jo noin neljä miljoonaa. Heidän asemansa oli vapautuksen jälkeenkin pitkään hyvin heikko. 

Atlantin yli käyty orjakauppa on nyt historiaa. New Orleansin kaduilla soi jazz ja Karibianmeren saarilla tanssitaan afrikkalaisvaikutteisten rytmien tahtiin. Iloista elämänmenoa seuratessa ajatus Afrikkalaisten siirtämisestä Amerikkoihin ei tunnu hassummalta. Orjakauppa on kuitenkin alueen tummaihoiselle väestölle oman suvun riipaisevaa historiaa.

On myös hyvä muistaa, etteivät eurooppalaiset Amerikkojen valloittajat ole olleet historian ainoita orjuuttajia. Jos ei Atlantin takana, niin joissakin muissa maailmankolkissa orjuus on edelleen nykypäivää.