Matkasto

Suunnilleen 10–15 vuoden välein itäisen Afrikan kuivilla tasangoilla alkaa tapahtua. On aika rekrytoida uudet soturit legendaariseen maasai-armeijaan.

Etelä-Keniassa ja Pohjois-Tansaniassa asuvan maasai-heimon elämän käännekohtia värittävät monenlaiset seremoniat. Varsinkin miespuolisten yhteisön jäsenten on käytävä läpi rituaaleja ja suoritettava kokeita matkallaan pojasta täysivaltaiseksi maasai-soturiksi.

Maasai-yhteisö jakautuu ikäluokkiin, joita on yleensä kuusi tai seitsemän ja joista jokainen käsittää noin 15 vuotta. Yhteisön toiminta perustuu siihen, että jokainen ikäluokka huolehtii omista velvollisuuksistaan. Seuraaviin ikäluokkiin pääsy on maasaille tärkeää ja tapahtuu näyttävien initiaatioseremonioiden kautta.

Kun uuden sotureiden ikäluokan rekrytoinnista ilmoitetaan, saa se teini-ikäiset pojat liikkeelle. Heidän tulee osoittaa yhteisölle kykynsä erilaisin kokein, joista tärkein on yön viettäminen yksin taivasalla. Heimon vanhimmat käyvät aamulla tarkistamassa, että pojat ovat selviytyneet koitoksesta villieläimiä pelkäämättä.

Muutaman kuukauden päästä rekrytoinnin alkamisesta pojille suoritetaan ympärileikkaus, maasaiden tärkein initiaatioseremonia. Se on edellytys soturiksi tulolle ja siihen hakeudutaan innokkaasti – siitäkin huolimatta, että se on äärimmäisen rankka kokemus, jonka aikana poikia karaistaan julmillakin tavoilla. Perinteisesti sekä miehet että naiset ovat läpikäyneet ympärileikkauksen. Naisten leikkauket ovat nykyään laittomia niin Tansaniassa kuin Keniassakin, mutta niitä suoritetaan silti edelleen – tosin ne ovat vähenemään päin.

Ympärileikkauksella pojista tulee nuorempia sotureita, jotka kantavat keihäitä ja kilpiä ja asuvat kylän ulkopuolella manyatta-leirissä karjaa vartioimassa. Leirin keskelle pystytetyssä tangossa liehuu maasaiden oma sinivalkoinen lippu. Leirin tarkoitus on pitää samaan ikäluokkaan kuuluvat miehet yhdessä, jotta he oppisivat toimimaan sotajoukkona. He viettävät leirissä jopa kymmenen vuotta. Nykyään manyatta-leirit ovat kuitenkin harvinaisia, sillä tarvetta puolustautumiseen tai sotimiseen ei juuri ole.

Täysivaltaisiksi maasai-sotureiksi eli vanhemmiksi sotureiksi tullakseen nuorten miesten on läpäistävä eunoto-seremonia, joka tapahtuu noin kymmenen vuotta soturiksi tulon jälkeen (suunnilleen 24–28 vuoden iässä). Seremonia on tärkeä, sillä sen myötä soturit saavat myös naimaoikeuden. Tämän artikkelin alla julkaisemamme hieno video kertoo eunoto-seremonian kulusta ja tunnelmasta.

Eunoto-seremonia on massiivinen joukkotapahtuma, joka kestää yli kuukauden. Siihen liittyy monenlaisia rituaaleja, esimerkiksi eläimen sarven polttaminen. Jonkun sotureista on noukittava sarvi pois tulesta, ennenkuin se on kokonaan palanut. Kukaan ei halua tätä tehtävää, sillä uskomuksen mukaan sarven noukkija saa loppuiäkseen huonon onnen. Toisaalta jos kukaan ei ota sarvea, lankeaa koko ikäryhmän päälle kirous. Yhden on siis parempi uhrautua muiden puolesta.

Sotureilla on myös maito- ja lihaseremonia, jotka antavat heille uudenlaisia oikeuksia ruokailun suhteen. Nuorempien sotureiden ruokailuun liittyy tiukkoja rajoituksia ja tabuja, joilla pyritään opettamaan itsenäisyytä ja sopeutumista karuun ympäristöön, jossa toisinaan nähdään nälkää. Maito- ja lihaseremonioiden jälkeen he saavat syödä myös naisten läsnäollessa ja voivat nauttia lihaa, jonka kotitalon naiset ovat valmistaneet. On ymmärrettävää, että jokainen soturi odottaa tätä hetkeä innokkaasti.

Kun vanhemmaksi soturiksi tulosta on vierähtänyt suunnillleen 15 vuotta, on jälleen uuden initiaation aika. Tällä kertaa kyseessä on orngesherr-seremonia, jonka myötä miehistä tulee nuorimpia vanhimpia ja he ottavat täyden vastuun perheestään. He saavat nyt muuttaa isänsä kotitalosta ja perustaa oman kodin. He ovat kuitenkin edelleen riippuvainen isänsä neuvoista. Tässä vaiheessa he ovat arviolta 35-vuotiaita.

Arviot ikäkäusien kestoista ja sotureiden iästä vaihtelevat melko paljon eri lähteissä. Tämä kuvastaa perinteistä afrikkalaista ajattelua, jossa vuosilla ei niinkään ole merkitystä, vaan tapahtumilla. Asiat soljuvat eteenpäin siinä aikataulussa, joka kulloinkin on sopiva. Nykyään monet maasai-perinteistä ovat häviämässä, sillä esimerkiksi asuminen vuosikausia leireissä istuu huonosti moderniin elämänmenoon.

Monet Itä-Afrikan suosituista turistikohteista kuten Serengeti, Ngorongoro ja Maasai Mara sijaitsevat maasai-alueilla. Ne ovat nykyään suojeltuja luonnonpuistoja, ja maasailta on monin paikoin estetty pääsy vedenottopaikoille ja laidunmaille. Se tekee heidän elämästään kuivalla ja karulla alueella hyvin vaikeaa.

Monissa kylissä pitkänhuiskeat soturit tanssivat nykyään turisteille, joita tupsahtaa vierailulle bussilasteittain. Tulijoita kiinnostaa erityisesti maasaiden hyppytanssiperinne: kilvoittelu siitä, kuka loikkaa kaikkein korkeimmalle.

Matkasto suosittelee: upea video eunoto-seremoniasta, jossa nuoremmista maasai-sotureista tulee vanhempia eli täysivaltaisia maasai-sotureita.