Papaijan matka Bangkokista biitsille

Suomeen palattua on montakin asiaa, joita Thaimaasta kaipaa. Yksi on hedelmät! Saahan niitä toki Munkkivuoren K-marketista, mutta maku – se nyt vaan ei ole sama. Eräs hedelmä matkusti mukanamme Thaimaassa sen verran pitkään, että se ansaitsee oman blogipostauksensa.

Vuokrasimme Bangkokissa kahdeksi tunniksi pitkähäntäveneen ja teimme pörisevän kierroksen kaupungin kanavilla eli klongeilla. Kierrokseen kuului jaloittelutauko orkideafarmilla. Siellä killui puussa yksinäinen papaija, vähän raaka, mutta muuten kelpo hedelmä. Se aivan huusi: ottakaa minut mukaan!

Farmilla ei ollut ketään, joten irrotimme hedelmän salaa puusta ja sujautimme sen muovipussiin. Sinne meni! Loppupäivän varjelimme aarretta kolhuilta. Vielä ei ollut tiedossa, missä ja milloin sen nauttisimme.

Seuraavana päivänä matkasimme Bangkokista taksilla, lautalla ja taas taksilla Ko Changin saarelle lähelle Kambodzan rajaa. Ei ollut veistä ja tuli muutenkin kiire, joten papaija lähti kanssamme matkalle. Käärimme ja pakkasimme sen huolellisesti reppuun.

Rantaparatiisissa unohdimme hedelmän pariksi päiväksi. Tuona aikana se kypsyi, pehmeni ja keräsi makua, kunnes lopulta otimme pussin mukaan eräälle aamiaiselle. Onkohan se vielä kunnossa, mietimme halkaistessamme hedelmää. Olisi sääli, jos se nyt pitäisi heittää pois.

Mitä vielä! Se oli täydellinen papaija!

Hedelmän historia saattoi hiukan vaikuttaa sen makuun, mutta niin hyvää papaijaa olen syönyt tuskin koskaan. Se oli täydellisen pehmeä ja mehukas – ja juuri oikealla hetkellä kuorittu. Jotakin kypsän ja aavistuksen ylikypsän väliltä, jolloin useimmat hedelmät ovat parhaimmillaan. Se maku jäi mieleen!