Paratiisi löytyi: Rock Sand Resort, Ko Chang
Ko Changin suosituin ranta White Sand Beach (Had Sai Khao) ei välttämättä ole rauhaa ja idyllistä tunnelmaa etsivälle se ensimmäinen vaihtoehto. Täpötäyteen rakennetulla alueella pauhaa iltaisin länsimainen popmusiikki ja pizza maksaa pahimmillaan yhtä paljon kuin Helsingissä. Ei sen kuitenkaan tarvitse olla niin. Me yövyimme White Sand Beachilla aivan veden äärellä, piilossa iltaelämältä, pelkkää aaltojen pauhua kuunnellen!
White Sand Beachin pohjoispuoli on ehdottomasti rannan kaunein osa – siellä kapean hiekkakaistaleen takana kohoaa pystysuora, viidakkoinen kukkula, jonka jyrkässä rinteessä on viisi reppureissaajien suosiossa olevaa majapaikkaa. Ne on rakennettu kasvillisuuden keskelle, luonnon muotoja mukaillen, ja ne ovat saaneet jäädä paikoilleen massaturismin levitessä saarelle. Ranta on täällä jyrkänteen vuoksi niin kapea, ettei sinne johda tietä eikä alueelle ole voitu rakentaa suuria, nykyaikaisia lomahotelleja. Onneksi!
Neljä paikoista – Pen´s Bungalows, Star Beach Bungalows, Independent Bo ja Maylamean Bungalows, sopivat lähinnä hippihenkisille pariskunnille. Ne näyttävät ihanan rennoilta vinoine terasseineen ja riippumattoineen. Kaikki niistä eivät ota ollenkaan varauksia vastaan, vaan niihin on käveltävä sisään ja kyseltävä huonetta. Viides, Rock Sand Resort, on kuitenkin ihan kunnon hotelli, joka löytyy myös varaussivustojen kuten Agodan kautta.
Rock Sandissa kaikki huoneet ovat erilaisia. Me yövyimme Beach Roomissa, jossa oli erillinen, verholla erotettu alkovi lapsille – melkein kuin toinen huone. Valtavalta terassilta avautui esteetön merinäköala – ja se meri, se tuli lähelle! Varsinkin illalla ja yöllä nousuveden aikaan se velloi vain muutaman metrin päässä. Aaltojen pauhu peitti kaikki muut äänet, jos niitä edes oli. Sen lähemmäs merta ja luontoa ei koko White Sand Beachilla pääse.
Aamulla kuulimme omituisia lonksahduksia, ilmeisesti jonkin linnun ääntelyä, ja apinoiden kahistelua lehvästöissä niiden tullessa tarkastamaan, josko joku olisi unohtanut eväitä parvekkeelle.
Yhtenä iltana kävelimme White Sand Beachin vilkkaaseen päähän toteamaan, ettei se ollut meitä varten. Näimme kyllä hienon tulishown ja erään hääseurueen järjestämät ilotulituksetkin, mutta se riitti. Ranta tuntui liian leveältä, musiikki jumputtavalta ja resortit toistensa kopioilta. Päästyämme takaisin omaan päähämme rantaa, vänkyräisten majatalojen ja jyrkänteeltä ryöppyävän viidakon maailmaan, olimme kuin kotonamme. Sieltä ei saanut yhdeksän euron pizzaa eikä diskojytkettä, vaan alle 2 euron thairuokaa ja luonnon ääniä.
Paratiisissa on myös hankaluutensa. Ensinnäkin sinne on hankkiuduttava matkatavaroiden kanssa noin puoli kilometriä rantaa pitkin kävellen. Rinkka kulkee selässä, mutta matkalaukun pyörät eivät rullaa hiekalla! Rannalla on paahtavan kuuma, ja hotelliin kirjaudutaan kirkkaanpunaisina läähättäen. Toiseksi, koska hotelli on aivan rannalla, kulkeutuu huoneeseen kauheat määrät hiekkaa. Sitä löytyy niin sängystä kuin kylpyhuoneen lattialta, jonne muodostuu suorastaan dyynejä. Kolmanneksi, luonto tulee vähän turhankin lähelle. Iso apina terassilla voi olla pelottava tuttavuus, ja puisilla kaiteilla kipittää pienenpieniä, pistäviä muurahaisia. Öisin ulkosalla istuessa voi mielikuvitus alkaa laukata: mikähän olio jyrkänteeltä roikkuvasta kasvillisuudesta mahtaa hypätä kimppuun?
Joka tapauksessa uskallan suositella tätä paikkaa vähän yksilöllisempää ja seikkailullisempaa rantalomakokemusta etsiville. Varaa Beach Room ja tule rinkan kanssa! Hotelli sopii mainiosti perheille (jos lapset saa sinne raahattua), sillä ranta suoraan edessä on erittäin hienohiekkainen, pehmeä ja loivasti syvenevä. Päärakennuksesta löytyy jopa leikkinurkka leluineen.
Rock Sand on viidestä jyrkänteeseen rakennetusta majapaikasta toiseksi viimeinen. Näiden viiden paikan jälkeen ranta taas levenee hieman muodostaen White Sand Beachin vihonviimeisen sopukan, jossa on kaksi bungalow-rykelmää. Niissä voi yöpyä rannan tuntumassa pienessä mökissä.
Kävelin aivan rannan päähän asti, sinne, missä hiekka loppuu ja alkaa kivikko. Oli käännyttävä takaisin. Rock Sand häämötti edessäni, koko Had Sai Khaon kauneimmalla paikalla, meren, hiekan ja rehevän jyrkänteen puristuksessa. Sen takana oli toinen maailma – se, jonne pääsi autolla. Sinne en halunnut – oli hyvä olla juuri niin.
